Sanasto · Viimeksi päivitetty: 3. toukokuuta 2026
Makrokuvaus (korut)
Makrokuvaus on lähikuvausta vähintään 1:1-suurennuksella, jolloin kohteen kuva kameran kennolla on samankokoinen kuin kohde todellisuudessa. Koruissa makro tallentaa jalokivien viisteet, kynsityön ja kaiverrukset painolaatuisina.
Mikä tekee kuvasta makron?
Aito makrokuvaus tarkoittaa, että kameran kennolle heijastuva kuva on fyysisesti samankokoinen kuin kohde, eli toistosuhde on 1:1. Jos kenno on 35 mm ja sormus 10 mm leveä, sormus täyttää kennosta 10 mm. Useimmat kittiobjektiivit eivät tarkenna näin lähelle; makro edellyttää erillistä 50, 100 tai 180 mm:n makro-objektiivia, lähikuvaussuotimia tai loittorenkaita. Älypuhelimissa on nykyään ohjelmallisia »makrotiloja«, mutta useimmat ovat laajakulmakuvan rajauksia, jotka sopivat arkikuviin eivätkä luettelon yksityiskohtiin.
Miksi korut tarvitsevat makrokuvausta
Timantin arvo on sen viisteissä, kaiverretun rungon identiteetti millimetrin syvyisissä urissa ja pitoisuusleima muutaman sadan mikrometrin kokoinen. Niiden näyttäminen listauksessa vaatii painotarkkuutta, tavallisesti 300 dpi neljän tuuman leveydellä eli noin 1 200 pikseliä yksityiskohtia korun poikki. Puhelimen laajakulmakuva työpöydällä olevasta sormuksesta antaa ehkä 200 käyttökelpoista pikseliä korun poikki. Makro antaa nelinkertaisesti, mikä erottaa »näen tämän olevan timantti« ja »voin laskea sen viisteet«.
AI makrokuvien käsittelyssä
Korujen AI-retusointi hyötyy makrokuvista, koska mallilla on enemmän pikseleitä käytettävänä. Pienten tähtien, sydänten ja monogrammien säilyttäminen on helpompaa, kun jokainen on 50 pikseliä leveä eikä 5. Haasteena on makrojen hyvin pieni syväterävyys, jonka vuoksi osa korusta jää epätarkaksi. AI voi tulkita epätarkat alueet »yksinkertaistettaviksi« ja yliterävöittää ne, jolloin luonnollinen makroilme häviää. Korut tunteva AI on viritetty säilyttämään pienen syväterävyyden estetiikka; yleinen AI pyrkii litistämään sen.
Katso käytännössä
Liittyvät termit